TERASSIT TULEVAT

Alkaa olla jälleen aika kömpiä ylös sängystä ja herätä talviunilta. Huhtikuu on jo pitkällä ja ilmassa on havaittavissa useita kevään merkkejä. Mopojen pärinä on lisääntynyt. Muuttolintuja on palannut etelästä. Koirankakat ovat paljastuneet lumen alta. Loska kastelee jalat. Kesärenkaat on vaihdettu, jotta paremmin luistaa aamujään päällä. Terasseja rakennetaan katukuvaan. Vaatteet vähenevät. Allergiat alkavat. Vireystilan kohoaminen valon lisäännyttyä. Kevätmasennus. Valoisat illat.
Keväälle on monta merkkiä, mutta mikä niistä on todella varma rajapyykki? Olen huomannut kaikkien edellisten tapahtuneen jo aikaa sitten, mutta silti lunta sataa lisää. Takatalvi koittaa saada vielä kerran vallan.
Ja mitä kevät saa meissä aikaan? Monet piristyvät, koska valoisa aika pitenee. Itse olen huomannut, etten tarvitse unta niin paljoa kuin talvella. Myös romantiikka liitetään yleensä kevääseen - saamme kevättä rintaan kuten sanotaan. Osa taas potee kevätmasennusta. Mistä se johtuu? Kuinka luonnon herääminen kohti kesän vihreyttä saa ihmisen itsensä masentumaan? Onko kevään loisto ainoastaan muistutus omasta harmaudesta?
Mistä tietää, että kevät on tullut? Mitä kevään pitäisi meissä saada aikaan? Mitä kevät on sinulle Ville?

-Esko

No vastaus tuleekin samoilla lämpimillä. Esko on rohkeasti lähtenyt edellisissä blogeissa laajentamaan hänelle ehkä ilmeisimmästä runoudesta, joten minäkin astun Eskon reviirille ja tein ehkä elämäni ensirunon!



Kiitos keväästä!

Kiitos parkkipaikasta! Vaikkakin se on pornokaupan oven edessä.

Äitiä se olisi ainakin hävettänyt. Siihen nyt autoa laittamaan. 

Ihmiset luulevat, että menin sinne. En mennyt. Menin suutariin.

Kiitos suutarista. Vaikkakaan ei ole kerennyt vielä töitään tehdä.

Suutariin vein kevyen talvitakkini. Vetoketju on paskana.

Uusi takki, mutta huono. Suutari lupasi ottaa viikonlopuksi kotiin ja korjaa siellä,
 "kun ei töiltään ole vielä ehtinyt"

Luulin vetoketjun korjaamista sen työksi.

Kiitos keväästä. Voisi mennä terassille, vaikka mitä minä siellä?

Ei oikeasti paljoakaan huvita. Ei voisi ajaa autolla kotiin. 

Minne minä sen jättäisin? Pornokaupan eteenkö? 

Ja vielä kiitos keväästä, vaikka en enää ehdi sitä takkiakaan käyttämään, 

kun suutarilla meni niin pitkään ja nyt se on liian lämmin. Ostin uuden.

-Ville

SEISON KÄVELYKADULLA (6.5.2012)

Sain puristettua kuvauksen keväästä, joka hieman - täytyy myöntää - meni miinusmerkkisen latauksen puolelle. Ryhtyessäni tekemään tätä tuotosta, näin mielessäni Jyväskylän kävelykadun vapun. Siellä oli alkuviikosta kovasti kevättä tarjolla.

-Esko