Periaate

Tämä on biisiblogi. Pohjanpeiton aikaisemmat tuotokset löytävät soundcloudista.

perjantai 31. elokuuta 2012

KELTAISET LEHDET

Kyllä vaan. Olen huomannut, että koivuihin on tullut keltaista väriä. Syksy tulee!
Olen aina pitänyt syksystä ja sen tunnelmasta. Vähän ripottelee vettä, ilmassa on raikkautta ja kosteutta, saa laittaa lämpimät vaatteet päälle, kynttilät ilmestyvät sisustukseen... Syksyssä on mielestäni paljon hyvää, vaikka sitä leimaakin kesän taakse jäänti.
Syksy aiheuttaa toki myös ahdistusta. Värit häviävät ja alkaa tulla pimeää. Päivät lyhenee ja illat pitenee. Itsetunto alkaa laskea kohti nollarajaa. Syksy on kovaa aikaa ihmisen sisimmälle.
Ilma alkaa kylmetä. Alkaa lämmön kaipuu. Ja koska lämpöä ei enää tarjoa säätila, se täytyy löytää peiton alta. Tai paremmassa tapauksessa toisesta ihmisestä! Romanttista, eikö vaan? Tietysti, jos toista ihmistä ei ole lähellä, on syksyn kylmyys lähinnä äärimmäisen kurjaa. Paleltaa vaan, vaikka lisäisi vilttejä päällensä kuinka paljon.
Syksy - tunnelmaa vai tuskaa? Ville, puhu.

-Esko

Kyllä vaan. Syksy ei aiheuta vähääkään ahdistusta. Vaatimustaso vähenee sekä luonnossa, että omissa puuhissa. Aletaan käymään vähän pienemmillä vaihteilla, kun energia menee seuraavaan kasvukauteen valmistumiseen. Voidaan fiilistellä. Seuraavassa jotenkin tutuntuntuinen fiilistely: t. Ville

SYYSTÖITÄ (9.9.2012)

Lämmöllä ja läheisyydellä taistellaan syksyn yksinäisyyttä vastaan. Tässä laulussa ainakin. Myös toiveikkuus on tärkeä liittolainen syksyisin.
Apunani toimi Makke Nurmi, jonka asuntolastudiossa ääniteltiin. Makke myös näppäili kitaraa nauhalle. Kiitosta siihen suuntaan.
-Esko