JÄÄTYNYT LUKKO

Olen yleisesti ottaen pyöräilyihminen. Pidän siitä, että pääsen nopeasti paikasta toiseen ja lyhyet välimatkat ovat oivia mielen virkistämiseen. Pyöräily on myös erittäin näppärää peruskuntoilua.
Viimeiset kuukaudet olen kuitenkin joutunut kävelemään lähestulkoon kaikki välimatkat, joita päivittäin joudun kulkemaan, sillä pyöräni lukko on mennyt täydelliseen umpijäähän. Joulukuun loska- ja räntäsäät ilmeisesti saivat veden valumaan lukkooni, eikä se enää tee elettäkään aukeamisen eteen. Tästä syystä esimerkiksi koulumatkani ei kestä kymmentä minuuttia vaan 45.
Uusi kävelevä elämäntapani on ollut kuitenkin positiivinen kokemus. Ehdin paremmin tarkkailla muita ihmisiä ja aikaa omalle ajattelulle on huomattavasti enemmän. Toki, olen myös myöhästellyt useista tapaamisista, sillä en osaa arvoida jalkojeni nopeutta vielä kovinkaan hyvin.
Mitä yllättäen jäätynyt lukko voi aiheuttaa ihmisille? Mitä hän kokee ja mitä häneltä jää kokematta? Voiko jäätynyt lukko vaikuttaa elämäämme pysyvästi tai kohtalokkaasti?
Ville, ole hyvä ja vastaa.

-Esko

No niin. Esko se tuollaisen aiheen sitten laittoi... Niinkuin normaalistikin suolsin kappaleen yhtenä iltayönä ja tällä kertaa hämmennyin suuresti kuunnellessani seuraavana päivänä tuotosta. Ajatus matkan teosta jalkaisin sai minut jo milteinpä syvälliseksi ja löysin siitä viittauksia hetkeen tarttumiseen, elämän lyhyt aikaisuuteen ja ylipäätään mihin lyhyen aikansa käyttää. Itselläni on ollut hämmästyttävä huomio itsestäni, että siitä kun viikset alkoi kasvaa siihen, että ne kasvaa harmaita haivenia on älyttömän lyhyt!

Kappaleesta: Pyrin luomaan sellaisen kävelyn tasapaksun tunnelman, ilman suurempia nousuja tai laskuja sekä säveleen, että taustoihin. Sitten keksin, että voisihan tuohon vielä saada enemmän kävelyn tuntua jos kuvaisi kävelyä, joten kuvasin sitä. Veijasen Joonas teki siitä sitten ansioituneesti musiikkivideon tai tässä tapauksessa kävelyvideon. Eli tällainen tällä kertaa. Kiitos Joonas ja tee sinäkin Esko jotain.

t. ville

KATKENNUT AVAIN (16.3.2012)

Tilanteeni lukkoni kanssa sai uuden käänteen. Täytin eilen 23 vuotta ja ajattelin kokeilevani, josko pääsisin pyörällä kouluun, josko lukko olisi jo kevään plussakeleissä sulanut. No, ei mennyt kuin elokuvissa. Käänsin avainta ja avain katkesi. Nyt on lukko totaalisen jumissa, enkä varmaan koko keväänä voi siis ajaa pyörällä. Toivottavasti tämä tapahtuma ei leimaa koko uutta ikävuottani. Jäätynyt lukko ja katkennut avain ovat aiheuttaneet minussa suurta turhautumista ja ärtymystä.

Näistä tunteista syntyi seuraava kohtaus. Jäätynyt lukko tuottaa tuskaa, johon voi hakea apua vain historiamme suurilta kirjailijoilta, jotka ovat aikoinaan tietäneet kuinka ihmisen tunteita kuvataan ja kuinka ihmiselle tarjotaan tukea hänen kamppailuissaan. Tämä apukeino auttaa toki myös muissa elämän tilanteissa. Jäätymistähän voi tapahtua myös ihmisessä itsessään.

Videossa esiintyvät vanhat tuttavani, kuomani Antti Palonen sekä Veikko Parviainen. Kiitos toki myös Antonille ja Fedorille.

Kohtauksen nimi on "Katkennut avain".

-Esko