MIESTEN HAKU

Olen jo jonkin aikaa hämmästellyt lavatanssien suurta suosiota Suomessa. Tuntuu oudolta, että muuten tämä pirtteihin perääntynyt jurokansa innostuu juuri tanssiin, joka lienee on ilmaisumuodoista yksi haastavimmista. Kuinka keski-ikäiseen vartoloonsa tyytymättömät suomalaiset yhtäkkiä unohtavat ympäröivät silmät ja antautuvat tanssin rytmien maailmaan täysin? Tämä on mainiota mielestäni! Ehkä tylyn ja karun kansan maine on liian yksioikoinen ja tanssin vapaus on sielumme vaatimaa tasapainoa.

Tällä kertaa pureudumme tähän kyseiseen kansanjuhlaan. Mitä tunteita herää suomalaisessa miehessä, kun tanssilattian laidalla syttyy MIESTEN HAKU- kyltti ja on aika lähteä etsimään daamia seuraavan tanssin ajaksi - ja mahdollisesti jopa pidemmäksi aikaa aamukahviseuraksi? Kohdataanko kesän tanssilavoilla samaa tunnetta kuin alakoulun liikuntatunneilla huutojaoissa, jossa joidenkin kohtalo on aina jäädä viimeiseksi? Jännitystä ja suuria tunteita, niitä löytyy varmasti tanssi-illan huumasta.

Ville, tanssikengät jalkaan ja parketti haltuun!

-Esko

Juhannustanssi (6.7.2012)

Tällä kertaa Pohjanpeitossa päädyttiin tekemään yhteistyötä!
No niin. Kaivoin taas hieman 90-luku laatikoita ja sieltä löytyi eräs tangon tynkä, joka minusta kaipasi uudelleen valjastuksen tähän päivään. Sanoja säädettiin hieman Eskon kanssa ja tein eteerisen valssi C-osan ja jätin sitten karhean banjo-voittoisen tragedian Eskon käsiin, joka lupasi sitä jo varhaisemmissa blogeissamme päätään nostaneen videotaiteilija Joonaksen kanssa kuvallisesti työstää. Kuvausprosessissa annettiin hetken viedä mennessään ja spontaanisuus teki tehtävänsä niin Joonaksen kuvauksessa ja ohjauksessa kuin myös Eskon näyttelijäntyössä.

-Ville