Periaate

Tämä on biisiblogi. Pohjanpeiton aikaisemmat tuotokset löytävät soundcloudista.

maanantai 4. marraskuuta 2013

SUKUJUHLAT

Hetki on aina yhtä armollinen, kun koko suku kokoontuu yhteen. Perhe kerää jäsenensä ympäri Suomea ja sitten astutaan yhteiseen kahvipöytään.

Suvun vanhimmat puhuvat muiden päälle, eivätkä enää kuulolaitteineenkaan kuule muiden puhetta. Joku antaa suoran palautteen toisen lihomisesta sitten viime kerran.

Ja jotkut salaisuudet pidetään pöydän alla, vaikka kaikki haluaisivat vihdoin tuoda luurangot näkyviin.

"Mitäs sinä olet saanut aikaiseksi viime aikoina?" Jokainen kysyy sinulta omalla vuorollaan. Ja sinä joudut jokaisen kohdalla nöyrtymään ja myöntämään, ettei ole tapahtunut mitään. "Ei tässä kummempia." Tai "No onhan tässä ollut kaikenlaista."

Oman sukunsa tapoihin juhlissa tottuu ja tulee sokeaksi muille tavoille. On aina mielenkiintoista päästä muiden sukujen ja perheiden juhliin katsomaan kuinka asiat voisi myös hoitaa. Ehkei juhlakahvin tarvitsekaan olla aina kello 14. Ehkei ole sittenkään väliä kuka hakee ruoan ensimmäisenä lautaselleen.

Tai sitten kaikella on väliä ja jokainen sukuriitti on pyhä.

Suvussa ja perheessä on omat sietämättömyytensä. Ehkä vaikeinta on huomata omat lähtökohtansa ja tajuta, että löytää itsestään samoja rasittavia piirteitä.

Mikä on tietysti myös hyvä asia. On pohja mistä ponnistaa.

Sukuaan ei voi valita. Ehkä siitä kannattaisi olla ylpeä ja kantaa se kevyenä painona.

Sitten on laulujen vuoro. Minkäslaisia sukujuhlakokemuksia sinulla Ville on?

-Esko


VANHA SIERRA(15.11.2013)

Minulle sukuun liittyy läheisesti hyväksytyksi tuleminen ja sen paine. Kelpuuttaako muu suku omat viime aikaiset teot ja saavutukset? Keskinäinen vertailu omien sisarusten ja serkkujen välillä käy luonnollisesti myös kuumana. Minne minä asetun oman sukuni asteikolla? Näistä ajatuksista syntyi Vanha Sierra, tarina totuuden paljastamisesta omalle suvulle.


-Esko