tag:blogger.com,1999:blog-67110405785849347122024-03-14T06:08:42.627+02:00PohjanpeittoPohjanpeittohttp://www.blogger.com/profile/03281907015352182182noreply@blogger.comBlogger14125tag:blogger.com,1999:blog-6711040578584934712.post-6587575791488360762013-11-04T13:24:00.002+02:002013-11-15T11:52:53.045+02:00SUKUJUHLATHetki on aina yhtä armollinen, kun koko suku kokoontuu yhteen. Perhe kerää jäsenensä ympäri Suomea ja sitten astutaan yhteiseen kahvipöytään.<br />
<div>
<br /></div>
<div>
Suvun vanhimmat puhuvat muiden päälle, eivätkä enää kuulolaitteineenkaan kuule muiden puhetta. Joku antaa suoran palautteen toisen lihomisesta sitten viime kerran.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Ja jotkut salaisuudet pidetään pöydän alla, vaikka kaikki haluaisivat vihdoin tuoda luurangot näkyviin.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
"Mitäs sinä olet saanut aikaiseksi viime aikoina?" Jokainen kysyy sinulta omalla vuorollaan. Ja sinä joudut jokaisen kohdalla nöyrtymään ja myöntämään, ettei ole tapahtunut mitään. "Ei tässä kummempia." Tai "No onhan tässä ollut kaikenlaista."</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Oman sukunsa tapoihin juhlissa tottuu ja tulee sokeaksi muille tavoille. On aina mielenkiintoista päästä muiden sukujen ja perheiden juhliin katsomaan kuinka asiat voisi myös hoitaa. Ehkei juhlakahvin tarvitsekaan olla aina kello 14. Ehkei ole sittenkään väliä kuka hakee ruoan ensimmäisenä lautaselleen.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Tai sitten kaikella on väliä ja jokainen sukuriitti on pyhä.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Suvussa ja perheessä on omat sietämättömyytensä. Ehkä vaikeinta on huomata omat lähtökohtansa ja tajuta, että löytää itsestään samoja rasittavia piirteitä.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Mikä on tietysti myös hyvä asia. On pohja mistä ponnistaa.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Sukuaan ei voi valita. Ehkä siitä kannattaisi olla ylpeä ja kantaa se kevyenä painona.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Sitten on laulujen vuoro. Minkäslaisia sukujuhlakokemuksia sinulla Ville on?</div>
<div>
<br /></div>
<div>
-Esko<br />
<br />
<br />
VANHA SIERRA(15.11.2013)<br />
<br />
Minulle sukuun liittyy läheisesti hyväksytyksi tuleminen ja sen paine. Kelpuuttaako muu suku omat viime aikaiset teot ja saavutukset? Keskinäinen vertailu omien sisarusten ja serkkujen välillä käy luonnollisesti myös kuumana. Minne minä asetun oman sukuni asteikolla? Näistä ajatuksista syntyi Vanha Sierra, tarina totuuden paljastamisesta omalle suvulle.<br />
<br />
<iframe frameborder="no" height="166" scrolling="no" src="https://w.soundcloud.com/player/?url=https%3A//api.soundcloud.com/tracks/120240897" width="100%"></iframe>
<br />
-Esko</div>
Pohjanpeittohttp://www.blogger.com/profile/03281907015352182182noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6711040578584934712.post-78678296499934980422013-10-28T17:17:00.000+02:002013-10-28T17:17:15.244+02:00POHJANPEITTO PALAA HILJAISUUDESTAAN BIISIBLOGINA - KOHTAVuosi sitten Pohjanpeitto jäi hiljaisesta yhteisestä päätöksestä tauolle. Nyt tilanteeseen tulee muutos. Yhdessä on tehty uusi päätös, että blogi herätetään uudestaan eloon.<br />
<br />
Edelleen vauhtia haetaan vuorotellen määritetyistä aiheista, mutta tuotokset tulevat olemaan tästä eteenpäin lauluja. Pohjanpeitto on nyt siis biisiblogi.<br />
<br />
Aiheet vaihtunevat vanhaan rauhalliseen tahtiin, jottei mukava laulujen tuottaminen vahingossa lipsahda samaan laariin arkisen stressin kanssa. Pohjanpeiton alkuperäiseen ajatukseen kuuluu kepeä tarkkanäköisyys elämän iloihin ja suruihin ja siitä pidetään kiinni. Biisit syntyvät istumalla alas, pysähdyttyä hetkeksi ajattelemaan ympäröivää.<br />
<br />
Hiljaisen elon jälkeen ensimmäinen aihe julkaistaan pian - kunhan sen ensin toinen keksii.<br />
<br />
We are back.<br />
<br />
-EskoPohjanpeittohttp://www.blogger.com/profile/03281907015352182182noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6711040578584934712.post-8974934854314088362012-09-16T09:30:00.003+03:002012-10-16T17:21:25.251+03:00SatuKysyin tyttäreltäni (Vilja 5v), että mistä isi nyt kirjoittaisi tähän tietokoneeseen. Vilja vastasi: Perhosista, tulesta ja lohikäärmeistä tietenkin! Siispä, teeppä Esko satu. Viljan toivomat Perhoset, tuli ja lohikäärmeet olisi syytä olla mukana. Toteutus tietysti ihan oman mielesi mukainen.<br />
<br />
Jäämme odottamaan<br />
-Ville<br />
<br />
LOHIKÄÄRME MAX (16.10.2012)<br />
<br />
Satuja ne ovat surullisetkin sadut...<br />
Satujen maailma on usein maaginen ja täynnä seikkailuja. Viljan antamat pakolliset osat helpottivat minua kovasti sadun tarinan luomisessa. Niistä sain heti kauniin mielikuvan yhdessä lentävistä lohikäärmeestä ja perhosesta. Halusin kuitenkin omaan satuuni myös traagisuutta, josta voisimme jotain oppia. En ole aivan varma opetuksen laadusta, mutta tarina on ainakin traaginen.<br />
Tässä sadussa seikkailevat maailman viimeinen lohikäärme Max ja Perhos-Ossi. Satu sai runon muodon.<br />
<br />
<iframe frameborder="no" height="166" scrolling="no" src="http://w.soundcloud.com/player/?url=http%3A%2F%2Fapi.soundcloud.com%2Ftracks%2F63626585&show_artwork=true" width="100%"></iframe><br />
-EskoPohjanpeittohttp://www.blogger.com/profile/03281907015352182182noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-6711040578584934712.post-33040803701628054122012-08-31T16:02:00.000+03:002012-09-09T23:40:14.634+03:00KELTAISET LEHDETKyllä vaan. Olen huomannut, että koivuihin on tullut keltaista väriä. Syksy tulee!<br />
Olen aina pitänyt syksystä ja sen tunnelmasta. Vähän ripottelee vettä, ilmassa on raikkautta ja kosteutta, saa laittaa lämpimät vaatteet päälle, kynttilät ilmestyvät sisustukseen... Syksyssä on mielestäni paljon hyvää, vaikka sitä leimaakin kesän taakse jäänti.<br />
Syksy aiheuttaa toki myös ahdistusta. Värit häviävät ja alkaa tulla pimeää. Päivät lyhenee ja illat pitenee. Itsetunto alkaa laskea kohti nollarajaa. Syksy on kovaa aikaa ihmisen sisimmälle.<br />
Ilma alkaa kylmetä. Alkaa lämmön kaipuu. Ja koska lämpöä ei enää tarjoa säätila, se täytyy löytää peiton alta. Tai paremmassa tapauksessa toisesta ihmisestä! Romanttista, eikö vaan? Tietysti, jos toista ihmistä ei ole lähellä, on syksyn kylmyys lähinnä äärimmäisen kurjaa. Paleltaa vaan, vaikka lisäisi vilttejä päällensä kuinka paljon.<br />
Syksy - tunnelmaa vai tuskaa? Ville, puhu.<br />
<br />
-Esko<br />
<br />
Kyllä vaan. Syksy ei aiheuta vähääkään ahdistusta. Vaatimustaso vähenee sekä luonnossa, että omissa puuhissa. Aletaan käymään vähän pienemmillä vaihteilla, kun energia menee seuraavaan kasvukauteen valmistumiseen. Voidaan fiilistellä. Seuraavassa jotenkin tutuntuntuinen fiilistely:
<iframe frameborder="no" height="166" scrolling="no" src="http://w.soundcloud.com/player/?url=http%3A%2F%2Fapi.soundcloud.com%2Ftracks%2F58844372&show_artwork=true" width="100%"></iframe>
t. Ville<br />
<br />
SYYSTÖITÄ (9.9.2012)<br />
<br />
Lämmöllä ja läheisyydellä taistellaan syksyn yksinäisyyttä vastaan. Tässä laulussa ainakin. Myös toiveikkuus on tärkeä liittolainen syksyisin.<br />
Apunani toimi Makke Nurmi, jonka asuntolastudiossa ääniteltiin. Makke myös näppäili kitaraa nauhalle. Kiitosta siihen suuntaan.
<iframe frameborder="no" height="166" scrolling="no" src="http://w.soundcloud.com/player/?url=http%3A%2F%2Fapi.soundcloud.com%2Ftracks%2F59279069&show_artwork=true" width="100%"></iframe>
<br />
-EskoPohjanpeittohttp://www.blogger.com/profile/03281907015352182182noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6711040578584934712.post-27668004568028786972012-07-14T09:30:00.004+03:002012-08-30T23:36:28.605+03:00KUNNIANHIMONo niin. Kesä senkun mennä putkuttaa ja minä olen jo alkanut siirtämään katseitani takaisin työelämän alttarille. Kesäisenä blogiaiheena minä siis tarjoilen kunnianhimon ja ehkä myös sen puutteen. Mitä on kunnianhimo? Tarkottaakaako se pyrkimistä työelämässä mahdollisimman hyvään asemaan? Vaikko mahdollisimman mieluisaan asemaan? Pitääkö saada mahdollisimman paljon rahaa, vaikko rakentaa oma ammattitaito niin korkealle kuin vain omassa laji- ja yksilömittassaan pystyy? Pitääkö kunnianhimoa hoitaa ja ilmeneekö se hoitamattomana kateutena? Näihin kysymyksiin Esko, sinä nuori oraakkeli anna sanasi :)<br />
-Ville<br />
<br />
<br />
<div style="margin-bottom: 0cm;">
EN MÄ TÄTÄ VARTEN (10.8.2012)</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Kunnianhimo on tärkeää elämässä,
jotta saamme saavutettua tavoitteitamme, mutta välillä se saa myös
hupaisia ilmenemismuotoja.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Olen seurannut tämän vuoden Lontoon
olympialaisia, sen huumaa ja mediahässäkkää suhteellisen
aktiivisesti. Kunnian- ja voitonhimo ovat urheilussa luonnollisesti
läsnä, kun taistellaan maailman parhaan kunkin lajin osaajan
paikasta. Yhtä kuumaksi ja kuumemmaksi tunnelma tuntuu kuitenkin
nousevan kehien ja ratojen ulkopuolella. Television ääressä
osataan lajin kuin lajin kikat paremmin kuin kymmeniä vuosia
harjoitelleet huippu-urheilijat. Jos Suomi ei saa mitalia, se koetaan
suurena häpeänä ja kunnian menetyksenä. Aivan kuin se tekisi
meistä jokaisesta hitusen verran huonomman ihmisen.
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Näiden ajatusten jälkeen otin kynän
käteen ja sain aikaiseksi runon <i>En mä tätä varten</i>,
joka on omistettu kisastudioille.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<iframe frameborder="no" height="166" scrolling="no" src="http://w.soundcloud.com/player/?url=http%3A%2F%2Fapi.soundcloud.com%2Ftracks%2F55827733&show_artwork=true" width="100%"></iframe>
<br />
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
-Esko<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br /></div>
Minä olen ollut melko innoskas kaikilla muilla elämän alueilla blogiamme laiminlyöden. Mutta nyt iskin viimeisen hetken jälkeen lastenlaulumeiningillä siihen, että noloa on huomata omassa itsessäni ne kaikki raadollisimmat piirteet mitä muissa vihaa , ja kuinka ne ovat monesti juurikin ne toimimaan panevat voimat, joiden alle hyytyy sekin vähäinen hyvyys jota itsestä saattaisi löytyä (melko pitkä lause).
<iframe frameborder="no" height="166" scrolling="no" src="http://w.soundcloud.com/player/?url=http%3A%2F%2Fapi.soundcloud.com%2Ftracks%2F58144276&show_artwork=true" width="100%"></iframe>
t. ville
ps. minusta kunnianhimo melko monesti pelkästään ryhdikkyyteen jalostettua kateutta.Pohjanpeittohttp://www.blogger.com/profile/03281907015352182182noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6711040578584934712.post-69630425835525467702012-06-15T15:41:00.001+03:002012-07-06T10:54:59.043+03:00MIESTEN HAKUOlen jo jonkin aikaa hämmästellyt lavatanssien suurta suosiota Suomessa. Tuntuu oudolta, että muuten tämä pirtteihin perääntynyt jurokansa innostuu juuri tanssiin, joka lienee on ilmaisumuodoista yksi haastavimmista. Kuinka keski-ikäiseen vartoloonsa tyytymättömät suomalaiset yhtäkkiä unohtavat ympäröivät silmät ja antautuvat tanssin rytmien maailmaan täysin? Tämä on mainiota mielestäni! Ehkä tylyn ja karun kansan maine on liian yksioikoinen ja tanssin vapaus on sielumme vaatimaa tasapainoa.<br />
<br />
Tällä kertaa pureudumme tähän kyseiseen kansanjuhlaan. Mitä tunteita herää suomalaisessa miehessä, kun tanssilattian laidalla syttyy MIESTEN HAKU- kyltti ja on aika lähteä etsimään daamia seuraavan tanssin ajaksi - ja mahdollisesti jopa pidemmäksi aikaa aamukahviseuraksi? Kohdataanko kesän tanssilavoilla samaa tunnetta kuin alakoulun liikuntatunneilla huutojaoissa, jossa joidenkin kohtalo on aina jäädä viimeiseksi? Jännitystä ja suuria tunteita, niitä löytyy varmasti tanssi-illan huumasta.<br />
<br />
Ville, tanssikengät jalkaan ja parketti haltuun!<br />
<br />
-Esko<br />
<br />Juhannustanssi (6.7.2012)<br />
<br />
Tällä kertaa Pohjanpeitossa päädyttiin tekemään yhteistyötä!<br />
No niin. Kaivoin taas hieman 90-luku laatikoita ja sieltä löytyi eräs tangon tynkä, joka minusta kaipasi uudelleen valjastuksen tähän päivään. Sanoja säädettiin hieman Eskon kanssa ja tein eteerisen valssi C-osan ja jätin sitten karhean banjo-voittoisen tragedian Eskon käsiin, joka lupasi sitä jo varhaisemmissa blogeissamme päätään nostaneen videotaiteilija Joonaksen kanssa kuvallisesti työstää. Kuvausprosessissa annettiin hetken viedä mennessään ja spontaanisuus teki tehtävänsä niin Joonaksen kuvauksessa ja ohjauksessa kuin myös Eskon näyttelijäntyössä.<br />
<br />
-Ville<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<iframe allowfullscreen='allowfullscreen' webkitallowfullscreen='webkitallowfullscreen' mozallowfullscreen='mozallowfullscreen' width='320' height='266' src='https://www.youtube.com/embed/L-mH-5Fjtkw?feature=player_embedded' frameborder='0'></iframe></div>
<br />Pohjanpeittohttp://www.blogger.com/profile/03281907015352182182noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-6711040578584934712.post-20380028248589486842012-05-09T22:31:00.000+03:002012-06-28T23:24:25.436+03:00Rakkaus ei kaipaa vaihtovaatteita!Hyvä ystäväni (tätä ennen ainakin hyvä) sanoi ylpeästi ollessaan vaimoineen, mutta ilman lapsia keski-Euroopassa pidennetyllä viikonloppulomalla: Rakkaus ei kaipaa vaihtovaatteita! Lufthansa toi siis heidän matkalaukut vasta viimeisenä iltana. Mahtavaa! Rakkaus ei kaipaa vaahtovaatteita! Ei kaipaa! Mutta mitä se kaipaa? Onko rakkaus psykoosin muoto vaikko luterilainen tahtotila? No, nyt ammuin ehkä melko kovilla. Jos nyt mietittäis edes kumppanuutta tai uskollisuutta. Saisko edes niistä jotain? Kerro Esko?<br />
<br />
<br />
ARKEMME YLI (7.6.2012)<br />
<br />
Ville heitti aiheeksi tällä kertaa kestosuosikin rakkauden. Luulisi, että tuosta laveasta aiheesta saisi mitä tahansa irti, mutta minulle tuotti suurta tuskaa saada aikaan mitään. Ei sillä, että rakkaus minua ahdistaisi, vaan ylipäätään olen ollut luovuuttani tuhlaamassa pääsykokeissa ja muiden tekstien kirjoittamisessa.<br />
Viimein sain tämän viikon alussa intoa Villen mainiosta otsikosta! Totta tosiaan, rakkaus ei kaipaa vaihtovaatteita. Mieleeni juolahtivat Leevi and the Leavings -tyyliset rakkaustarinat, jossa ilo tuntuu olevan yksinkertaista ja ihmiset tyytyvät vähään. Kaivoin pöytälaatikostani vanhoja sanaparsia sekä sointukiertoja ja tämän valssitempoisen parisuhderakkauden ylistyksen sain aikaiseksi. Tämä voisi olla köyhän miehen häälahja omalle morsiammelleen.
<iframe frameborder="no" height="166" scrolling="no" src="http://w.soundcloud.com/player/?url=http%3A%2F%2Fapi.soundcloud.com%2Ftracks%2F48955061&show_artwork=true" width="100%"></iframe><br />
<br />
-Esko<br />
<br />
<br />
Tässä minun tuotos. Se tulee myöhässä. Oli töitä ja pihatöitä, niin ei millään kerennyt. Mutta kappale on muhinut pitkään ja ajattelen välillä, että liveveto on hyvä. Iloineen ja suruineen ja niinhän siinä kävikin...<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<object class="BLOGGER-youtube-video" classid="clsid:D27CDB6E-AE6D-11cf-96B8-444553540000" codebase="http://download.macromedia.com/pub/shockwave/cabs/flash/swflash.cab#version=6,0,40,0" data-thumbnail-src="http://i.ytimg.com/vi/_pVG7m6PT_0/0.jpg" height="266" width="320"><param name="movie" value="http://www.youtube.com/v/_pVG7m6PT_0?version=3&f=user_uploads&c=google-webdrive-0&app=youtube_gdata" />
<param name="bgcolor" value="#FFFFFF" />
<param name="allowFullScreen" value="true" />
<embed width="320" height="266" src="http://www.youtube.com/v/_pVG7m6PT_0?version=3&f=user_uploads&c=google-webdrive-0&app=youtube_gdata" type="application/x-shockwave-flash" allowfullscreen="true"></embed></object></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="Normaali" style="font-family: Shruti, Arial; font-size: 12pt; margin-bottom: 0pt; margin-top: 24pt; text-decoration: none; text-indent: 0pt;">
Nousta sain. Ei mikään meitä kahta voikkaan</div>
<div class="Normaali" style="font-family: Shruti, Arial; font-size: 12pt; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt; text-decoration: none; text-indent: 0pt;">
Rinnakkain. Erottaa, kun tässä lakanoita pyöritellään</div>
<div class="Normaali" style="font-family: Shruti, Arial; font-size: 12pt; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt; text-decoration: none; text-indent: 0pt;">
Voimakkain. On taju siitä miten huojuvainen</div>
<div class="Normaali" style="font-family: Shruti, Arial; font-size: 12pt; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt; text-decoration: none; text-indent: 0pt;">
Tahdon kai? Ainakin tänään kakSistain</div>
<div class="Normaali" style="font-family: Shruti, Arial; font-size: 12pt; margin-bottom: 0pt; margin-top: 12pt; text-decoration: none; text-indent: 0pt;">
Rakkaus. Ei tarvitse vaihtovaatteita. Riittaa, kun ollaan yhdessä ilman vaateita</div>
<div class="Normaali" style="font-family: Shruti, Arial; font-size: 12pt; margin-bottom: 0pt; margin-top: 12pt; text-decoration: none; text-indent: 0pt;">
Pihallain leikkii nyt kaksi uutta voimaa</div>
<div class="Normaali" style="font-family: Shruti, Arial; font-size: 12pt; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt; text-decoration: none; text-indent: 0pt;">
rinnakkain ne siellä toisiansa muovaa kohti maailmaa</div>
<div class="Normaali" style="font-family: Shruti, Arial; font-size: 12pt; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt; text-decoration: none; text-indent: 0pt;">
Turvaa hain, jostain eilisestä likaa</div>
<div class="Normaali" style="font-family: Shruti, Arial; font-size: 12pt; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt; text-decoration: none; text-indent: 0pt;">
turpaan sain ei tätä päivää sillä auttaa lain</div>
<div class="Normaali" style="font-family: Shruti, Arial; font-size: 12pt; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt; text-decoration: none; text-indent: 0pt;">
</div>
<div class="Normaali" style="font-family: Shruti, Arial; font-size: 12pt; margin-bottom: 0pt; margin-top: 12pt; text-decoration: none; text-indent: 0pt;">
Rakkaus. Ei tarvitse vaihtovaatteita. Riittaa, kun ollaan yhdessä ilman vaateita</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: -webkit-auto;">
<span class="Apple-style-span" style="font-family: Shruti, Arial;"><br /></span></div>Pohjanpeittohttp://www.blogger.com/profile/03281907015352182182noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6711040578584934712.post-13207025000329850132012-04-18T19:48:00.006+03:002012-05-06T20:47:21.543+03:00TERASSIT TULEVATAlkaa olla jälleen aika kömpiä ylös sängystä ja herätä talviunilta. Huhtikuu on jo pitkällä ja ilmassa on havaittavissa useita kevään merkkejä. Mopojen pärinä on lisääntynyt. Muuttolintuja on palannut etelästä. Koirankakat ovat paljastuneet lumen alta. Loska kastelee jalat. Kesärenkaat on vaihdettu, jotta paremmin luistaa aamujään päällä. Terasseja rakennetaan katukuvaan. Vaatteet vähenevät. Allergiat alkavat. Vireystilan kohoaminen valon lisäännyttyä. Kevätmasennus. Valoisat illat.<br />
Keväälle on monta merkkiä, mutta mikä niistä on todella varma rajapyykki? Olen huomannut kaikkien edellisten tapahtuneen jo aikaa sitten, mutta silti lunta sataa lisää. Takatalvi koittaa saada vielä kerran vallan.<br />
Ja mitä kevät saa meissä aikaan? Monet piristyvät, koska valoisa aika pitenee. Itse olen huomannut, etten tarvitse unta niin paljoa kuin talvella. Myös romantiikka liitetään yleensä kevääseen - saamme kevättä rintaan kuten sanotaan. Osa taas potee kevätmasennusta. Mistä se johtuu? Kuinka luonnon herääminen kohti kesän vihreyttä saa ihmisen itsensä masentumaan? Onko kevään loisto ainoastaan muistutus omasta harmaudesta?<br />
Mistä tietää, että kevät on tullut? Mitä kevään pitäisi meissä saada aikaan? Mitä kevät on sinulle Ville?<br />
<br />
-Esko<br />
<br />
No vastaus tuleekin samoilla lämpimillä. Esko on rohkeasti lähtenyt edellisissä blogeissa laajentamaan hänelle ehkä ilmeisimmästä runoudesta, joten minäkin astun Eskon reviirille ja tein ehkä elämäni ensirunon!<br />
<br />
<iframe frameborder="no" height="166" scrolling="no" src="http://w.soundcloud.com/player/?url=http%3A%2F%2Fapi.soundcloud.com%2Ftracks%2F44071888&show_artwork=true" width="100%"></iframe><br />
<br />
Kiitos keväästä!<br />
<br />
<br />
<div style="font: 12.0px Cambria; margin: 0.0px 0.0px 0.0px 0.0px;">
Kiitos parkkipaikasta! Vaikkakin se on pornokaupan oven edessä.</div>
<div style="font: 12.0px Cambria; margin: 0.0px 0.0px 0.0px 0.0px;">
Äitiä se olisi ainakin hävettänyt. Siihen nyt autoa laittamaan. </div>
<div style="font: 12.0px Cambria; margin: 0.0px 0.0px 0.0px 0.0px;">
Ihmiset luulevat, että menin sinne. En mennyt. Menin suutariin.</div>
<div style="font: 12.0px Cambria; margin: 0.0px 0.0px 0.0px 0.0px; min-height: 14.0px;">
<br /></div>
<div style="font: 12.0px Cambria; margin: 0.0px 0.0px 0.0px 0.0px;">
Kiitos suutarista. Vaikkakaan ei ole kerennyt vielä töitään tehdä.</div>
<div style="font: 12.0px Cambria; margin: 0.0px 0.0px 0.0px 0.0px;">
Suutariin vein kevyen talvitakkini. Vetoketju on paskana.</div>
<div style="font: 12.0px Cambria; margin: 0.0px 0.0px 0.0px 0.0px;">
Uusi takki, mutta huono. Suutari lupasi ottaa viikonlopuksi kotiin ja korjaa siellä,<br />
"kun ei töiltään ole vielä ehtinyt"</div>
<div style="font: 12.0px Cambria; margin: 0.0px 0.0px 0.0px 0.0px;">
Luulin vetoketjun korjaamista sen työksi.</div>
<div style="font: 12.0px Cambria; margin: 0.0px 0.0px 0.0px 0.0px; min-height: 14.0px;">
<br /></div>
<div style="font: 12.0px Cambria; margin: 0.0px 0.0px 0.0px 0.0px;">
Kiitos keväästä. Voisi mennä terassille, vaikka mitä minä siellä?</div>
<div style="font: 12.0px Cambria; margin: 0.0px 0.0px 0.0px 0.0px;">
Ei oikeasti paljoakaan huvita. Ei voisi ajaa autolla kotiin. </div>
<div style="font: 12.0px Cambria; margin: 0.0px 0.0px 0.0px 0.0px;">
Minne minä sen jättäisin? Pornokaupan eteenkö? </div>
<div style="font: 12.0px Cambria; margin: 0.0px 0.0px 0.0px 0.0px; min-height: 14.0px;">
<br /></div>
<div style="font: 12.0px Cambria; margin: 0.0px 0.0px 0.0px 0.0px;">
Ja vielä kiitos keväästä, vaikka en enää ehdi sitä takkiakaan käyttämään, </div>
<div style="font: 12.0px Cambria; margin: 0.0px 0.0px 0.0px 0.0px;">
kun suutarilla meni niin pitkään ja nyt se on liian lämmin. Ostin uuden.<br />
<br />
-Ville</div>
<div>
<br />
SEISON KÄVELYKADULLA (6.5.2012)<br />
<br />
Sain puristettua kuvauksen keväästä, joka hieman - täytyy myöntää - meni miinusmerkkisen latauksen puolelle. Ryhtyessäni tekemään tätä tuotosta, näin mielessäni Jyväskylän kävelykadun vapun. Siellä oli alkuviikosta kovasti kevättä tarjolla.</div>
<iframe frameborder="no" height="166" scrolling="no" src="http://w.soundcloud.com/player/?url=http%3A%2F%2Fapi.soundcloud.com%2Ftracks%2F45504993&show_artwork=true" width="100%"></iframe>
<br />
<br />
-EskoPohjanpeittohttp://www.blogger.com/profile/03281907015352182182noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6711040578584934712.post-24488515046921816662012-03-19T21:50:00.006+02:002012-04-16T20:32:35.095+03:00Leijonakoru<div class="MsoNormal">Suomalaisuuteen ja usein sen mukana tulevaan kansalaisuuteen liittyy tunne, jota voitanee kutsua kansallistunteeksi tai -hengeksi. Mitä se on? Minä tiedän historiamme sodat, sen tuskan ja samalla "veljeä ei jätetä hengen" . Tiedän myös esi-isiemme hyvinvoinnin rakennustalkoot ja kaiken tuon ylevän millä meitä nykypäivän pullapoikia on ruokittu jo etukäteen. Tai Paavo Nurmet ja Juha Miedot kuvana suomalaisesta periksi antamattomuudesta. Kansallisromantiikka maitolaitureineen ja Eloveena- tyttöineen. Tästä kaikesta nousee joku värinä sisälmyksissä, jota ehkä voin luonnehtia ylpeydeksi tai jopa kansallistunteeksi; suomalaisuuden pohjavireeksi. Onko tuolla värinällä kuitenkaan enää nykymaailmassa mitään merkitystä? Mihin minä nykyihminen tarvitsen suomalaisuutta. Saati sitten nationalismia, jonka minä suomennan mieluusti: Itsensä parempana pitämistä syntyperän vuoksi. Joskus tuo nationalismikin on varmasti ollut tarpeen. Onko enää? Lähinnä on kansallistunne ja siihen liittyvä ovat näyttäneet minulle viime vuosina takapuoltaan. Olen ollut etuoikeutettu ja nähnyt jo vuosia nuorta elämää ja nuorten maailmankuvanrakennuspuuhia. Olen voinut läheltä katsoa leijonakorujen kauloihin ilmestymistä, mutta myös kun pilottitakit on laitettu lopullisesti naulaan ja tukkakin on takaisin kasvatettu. Kansallistunne ja ylpeys omasta syntyperästä on ilmentynyt vihana ja suvaitsemattomuutena. Kansallistunne on ollut naamio, jonka taakse on voinut piilottaa kasvukivut ja pelon vieraasta. En minä leijakorua halveksi, mutta mitä se tarkoittaa? Mitä sillä pitäisi kertoa? Mitä kansallistunteen pitäisi olla? Kerro Esko.</div><div class="MsoNormal"><o:p></o:p></div><div class="MsoNormal">t. Ville<o:p></o:p><br />
<br />
(15.3.) Eskon tuotosta odotellessa en malta olla lisäämättä aiheeseen jo omaa lauluani.<br />
<br />
Laulusta ja tunnelmista...<br />
Yritin puristaa suomiromantiikan, suomi-miehen hiekon itsetunnon, rakkauden janon, vahvan kotiseuturakkauden ja silti kaukokaipuun helpompaan elämään samoihin kuoriin. Halusin, että laulussa soisi jotain tuttua: Konsta Jyhlä. virret, mutta samalla Putrot ja muut nykyajan helismaat. Tuommonen siitä tuli, noilla lääkkeillä.<br />
Erityiskiitos Johanna Logrénin, joka soitti tuon mukavan haitarin tuohon ralliin.<br />
</div><iframe frameborder="no" height="166" scrolling="no" src="http://w.soundcloud.com/player/?url=http%3A%2F%2Fapi.soundcloud.com%2Ftracks%2F43232235&show_artwork=true" width="100%"></iframe><br />
<br />
MISSÄ KULJET SUOMI-NEITO (16.4.2012)<br />
<br />
Minulle kansallistunne on ennen kaikkea maantieteellinen asia. Ihminen syntyy johonkin maahan maailmassa, ja siitä maasta alkaa tulla hänen kotinsa, jota hän alkaa arvostaa - tai epäarvostaa. Olen suomalaisen kulttuurin ystävä ja pidän kotimaastani, mutta samalla tiedostan, että jos olisin syntynyt muualla, esim. Senegalissa arvostaisin varmaankin aivan yhtälailla Senegalia ja sen kulttuuria ominani. Kotimaa on pysyvä tunne.<br />
Näin ollen koen, että kansallistunteita yhdistävä tekijä on elinympäristö ja luonto. Me emme saa syntyessämme valita ympäröivää luontoa, mutta pikkuhiljaa alamme kasvaa siihen kiinni. Itse olen huomannut, että mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä enemmän minä viihdyn kesämökille järven rannalla. Luonnossa on helpointa rauhoittua ja rentoutua. Luontoon, juurilleni minä kaipaan kiireen keskellä.<br />
Tällä kertaa minäkin tuotin Villen tapaan laulun. Lauluun koitin saada luonnon arvostamista ja sen parissa viihtymistä sekä kaipuuta, koska se on niin kovin suomalainen tunne. Apunani toimi Konsta Nieminen, jonka laulua ja pianon soittoa voitte kuulla laulussa. Kiitos Konstalle.<br />
<iframe frameborder="no" height="166" scrolling="no" src="http://w.soundcloud.com/player/?url=http%3A%2F%2Fapi.soundcloud.com%2Ftracks%2F43330537%3Fsecret_token%3Ds-KB3Xk&show_artwork=true&secret_url=true" width="100%"></iframe><br />
<br />
-EskoPohjanpeittohttp://www.blogger.com/profile/03281907015352182182noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6711040578584934712.post-7686062623075040762012-02-19T16:24:00.010+02:002012-03-17T12:52:29.141+02:00JÄÄTYNYT LUKKOOlen yleisesti ottaen pyöräilyihminen. Pidän siitä, että pääsen nopeasti paikasta toiseen ja lyhyet välimatkat ovat oivia mielen virkistämiseen. Pyöräily on myös erittäin näppärää peruskuntoilua.<br />
Viimeiset kuukaudet olen kuitenkin joutunut kävelemään lähestulkoon kaikki välimatkat, joita päivittäin joudun kulkemaan, sillä pyöräni lukko on mennyt täydelliseen umpijäähän. Joulukuun loska- ja räntäsäät ilmeisesti saivat veden valumaan lukkooni, eikä se enää tee elettäkään aukeamisen eteen. Tästä syystä esimerkiksi koulumatkani ei kestä kymmentä minuuttia vaan 45.<br />
Uusi kävelevä elämäntapani on ollut kuitenkin positiivinen kokemus. Ehdin paremmin tarkkailla muita ihmisiä ja aikaa omalle ajattelulle on huomattavasti enemmän. Toki, olen myös myöhästellyt useista tapaamisista, sillä en osaa arvoida jalkojeni nopeutta vielä kovinkaan hyvin.<br />
Mitä yllättäen jäätynyt lukko voi aiheuttaa ihmisille? Mitä hän kokee ja mitä häneltä jää kokematta? Voiko jäätynyt lukko vaikuttaa elämäämme pysyvästi tai kohtalokkaasti?<br />
Ville, ole hyvä ja vastaa.<br />
<br />
-Esko<br />
<br />
No niin. Esko se tuollaisen aiheen sitten laittoi... Niinkuin normaalistikin suolsin kappaleen yhtenä iltayönä ja tällä kertaa hämmennyin suuresti kuunnellessani seuraavana päivänä tuotosta. Ajatus matkan teosta jalkaisin sai minut jo milteinpä syvälliseksi ja löysin siitä viittauksia hetkeen tarttumiseen, elämän lyhyt aikaisuuteen ja ylipäätään mihin lyhyen aikansa käyttää. Itselläni on ollut hämmästyttävä huomio itsestäni, että siitä kun viikset alkoi kasvaa siihen, että ne kasvaa harmaita haivenia on älyttömän lyhyt!<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: -webkit-auto;"><br />
</div>Kappaleesta: Pyrin luomaan sellaisen kävelyn tasapaksun tunnelman, ilman suurempia nousuja tai laskuja sekä säveleen, että taustoihin. Sitten keksin, että voisihan tuohon vielä saada enemmän kävelyn tuntua jos kuvaisi kävelyä, joten kuvasin sitä. Veijasen Joonas teki siitä sitten ansioituneesti musiikkivideon tai tässä tapauksessa kävelyvideon. Eli tällainen tällä kertaa. Kiitos Joonas ja tee sinäkin Esko jotain.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><iframe allowfullscreen='allowfullscreen' webkitallowfullscreen='webkitallowfullscreen' mozallowfullscreen='mozallowfullscreen' width='320' height='266' src='https://www.youtube.com/embed/ild-nKUgLpU?feature=player_embedded' frameborder='0'></iframe></div><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">t. ville</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br />
</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"></div><div align="LEFT" style="margin-bottom: 0cm;"><span style="color: #f3f3f3; font-family: 'Courier New', Courier, monospace;"><b>KATKENNUT AVAIN (16.3.2012)</b></span></div><div align="LEFT" style="margin-bottom: 0cm;"><span style="color: #f3f3f3; font-family: 'Courier New', Courier, monospace;"><br />
</span></div><div align="LEFT" style="margin-bottom: 0cm;"><span style="color: #f3f3f3; font-family: 'Courier New', Courier, monospace;">Tilanteeni lukkoni kanssa sai uuden käänteen. Täytin eilen 23 vuotta ja ajattelin kokeilevani, josko pääsisin pyörällä kouluun, josko lukko olisi jo kevään plussakeleissä sulanut. No, ei mennyt kuin elokuvissa. Käänsin avainta ja avain katkesi. Nyt on lukko totaalisen jumissa, enkä varmaan koko keväänä voi siis ajaa pyörällä. Toivottavasti tämä tapahtuma ei leimaa koko uutta ikävuottani. Jäätynyt lukko ja katkennut avain ovat aiheuttaneet minussa suurta turhautumista ja ärtymystä.</span></div><div align="LEFT" style="margin-bottom: 0cm;"><span style="color: #f3f3f3; font-family: 'Courier New', Courier, monospace;">Näistä tunteista syntyi seuraava kohtaus. Jäätynyt lukko tuottaa tuskaa, johon voi hakea apua vain historiamme suurilta kirjailijoilta, jotka ovat aikoinaan tietäneet kuinka ihmisen tunteita kuvataan ja kuinka ihmiselle tarjotaan tukea hänen kamppailuissaan. Tämä apukeino auttaa toki myös muissa elämän tilanteissa. Jäätymistähän voi tapahtua myös ihmisessä itsessään.</span></div><div align="LEFT" style="margin-bottom: 0cm;"><span style="color: #f3f3f3; font-family: 'Courier New', Courier, monospace;">Videossa esiintyvät vanhat tuttavani, kuomani Antti Palonen sekä Veikko Parviainen. Kiitos toki myös Antonille ja Fedorille.</span></div><div align="LEFT" style="margin-bottom: 0cm;"><span style="color: #f3f3f3; font-family: 'Courier New', Courier, monospace;">Kohtauksen nimi on "Katkennut avain".</span></div><div align="LEFT" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br />
<iframe allowfullscreen='allowfullscreen' webkitallowfullscreen='webkitallowfullscreen' mozallowfullscreen='mozallowfullscreen' width='320' height='266' src='https://www.blogger.com/video.g?token=AD6v5dxdjLYY9hdOo-8KAacdjpxPvFup4hUZBx87kDBJ_L4XVNYqeqz-EoPJLmKsj-aij37dXMfMVVKz2RkRcSpl5A' class='b-hbp-video b-uploaded' frameborder='0'></iframe></div><div align="LEFT" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="margin-bottom: 0cm;"><span style="color: #f3f3f3; font-family: 'Courier New', Courier, monospace;">-Esko</span></div><div style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</div>Pohjanpeittohttp://www.blogger.com/profile/03281907015352182182noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6711040578584934712.post-27419172268211604852012-01-20T22:23:00.001+02:002012-02-13T11:33:56.593+02:00JUNA<div class="MsoNormal" style="mso-layout-grid-align: none; mso-pagination: none; text-autospace: none;"><span style="font-family: 'Lucida Grande'; font-size: 11pt;">Junasta on tullut minulle hämmentävä, jopa sadun tuntuinen maailma. No ei ole tullut, mutta voisi olla tullut. Etenkin kun siellä matkustaminen on nykyään niin harvinaista herkkua. Viime kerralla junalla matkatessani yllätin itseni ajattelemasta, että mitä nuo muut vaunussa olijat minusta ajattelevat? Näytänkö maailmanmatkaajalta, bisnesmieheltä, peräkamarin pojalta, vaikko perheen isältä jolla on jo melkoiset vieroitusoireet perheestään pitkän työmatkan jäljiltä? Toivoin näyttäväni maailmanmatkaajalta.</span><span style="font-family: Times; font-size: 16pt;"><o:p></o:p></span></div><div class="MsoNormal" style="mso-layout-grid-align: none; mso-pagination: none; text-autospace: none;"><br />
</div><div class="MsoNormal" style="mso-layout-grid-align: none; mso-pagination: none; text-autospace: none;"><span style="font-family: 'Lucida Grande'; font-size: 11pt;">On hauska ajatus, että vaikka vain kaksi tuntia pystyy antamaan itsestään sellaisen kuvan mitä itse haluaisi. Voi tosiaan kuvitella mitä muut vaunussa olevat itsestä ajattelevat ja ohjata omaa olemistaankin siihen suuntaan. Voi kuvitella myös kanssa matkailijoille tarinat, siitä keitä he ovat. Ehkä joku rohkea jopa uskaltaa tutustua ventovieraaseen. Minä en. Ja tämä kaikki on ohi muutamassa hetkessä. Ollaan taas omalla asemalla. Takaisin omana itsenään, omassa elämässään.</span><span style="font-family: Times; font-size: 16pt;"><o:p></o:p></span></div><div class="MsoNormal" style="mso-layout-grid-align: none; mso-pagination: none; text-autospace: none;"><br />
</div><div class="MsoNormal"><span style="font-family: 'Lucida Grande'; font-size: 11pt;">Siinä tämänkertainen aihe. Esko. Tee se mitä pitää.</span><o:p></o:p><br />
<span style="font-family: 'Lucida Grande'; font-size: 11pt;"><br />
</span><br />
<span style="font-family: 'Lucida Grande'; font-size: 11pt;">terveisin Ville</span><br />
<span style="font-family: 'Lucida Grande'; font-size: 11pt;"><br />
</span><br />
<span style="font-size: 11pt;"><span style="font-family: Times, 'Times New Roman', serif;"><b>JUNAUNELMA (9.2.2012)</b></span><br />
<br />
<span style="font-family: 'Lucida Grande';"> Ville loi jälleen mainion teeman, johon itseni oli varsin helppo samaistua.</span></span><br />
<span style="font-family: 'Lucida Grande';"><span style="font-size: 15px;">Junalla matkustaminen on tullut itselleni varsin tutuksi kulkiessani opiskelupaikkakuntien ja kotipaikkakunnan välejä. Matkustaminen junassa on varsin miellyttävää, sillä vaikka junat silloin tällöin myöhästelevätkin, on niissä viihtyisät tilat ja pehmeät penkit.</span></span><br />
<span style="font-family: 'Lucida Grande';"><span style="font-size: 15px;">Pidän erityisesti ihmisten tarkkailusta junamatkoillani. On hauska kehittää tarinoita ihmisten taustalle. Toki välillä joutuu hämmästymään omia mielikuviaan ihmisistä ja heidän elämistään, mutta hauskaa viihdettä se on. On myös huvittavaa pohtia mitä ihmiset mahtavat minusta ajatella. Moni varmasti paheksuu tapaani ottaa kengät pois jalasta junassa - joskus saattaa haju olla sietämätöntä.</span></span><br />
<span style="font-size: 15px;"><span style="font-family: 'Lucida Grande';">Ajatus siitä, että junassa voi kohdata kenet tahansa - jopa elämänsä tärkeimmän ihmisen - on kiehtova ja romanttinen. Olen monesti löytänyt itseni ihastelemassa junan käytävän toisella puolella istuvaa neiti-ihmistä, joka viehkeydellään ja turvallisuutta luovalla tuijotuksellaan saa tunteeni sekaisin. Tilanne on toki suomalaiselle sisulle ristiriitainen, sillä sisu ei saa miestä kysymään viehkeältä neidiltä mitään, ei yhtään mitään. Niinpä usein tuskastun näkemiini kaunokaisiin.</span><br />
<span style="font-family: Times, 'Times New Roman', serif;"> Toive uusista tuttavuuksista on minulle erittäin ristiriitainen, sillä vaikka haluaisinkin tutustua ja jutella uusien ihmisten kanssa, niin samalla tunnen suurta kauhua, jos joku ihminen istuu viereeni. Hittoako hänen täytyy juuri minun matkani tulla pilaamaan? Enkö minä saa matkustaa rauhassa? </span></span><span style="font-family: Times, 'Times New Roman', serif;"><span style="line-height: 18px; text-align: -webkit-left;">Ihmisiin tutustuminen tuntuu olevan suuren vaivan takana junissa. Zen Cafén </span><span style="font-size: 15px;">kappaleessa Särkylääkkeet asia kuvataan oivasti: "</span><span style="line-height: 18px; text-align: -webkit-left;">Eikä joukkoliikenteessä meikä kestä jos käy joku viereeni."</span></span><br />
<span style="font-family: Times, 'Times New Roman', serif; line-height: 18px; text-align: -webkit-left;">Näistä ajatuksista kehkeytyi runoni Junaunelma. </span><br />
<span style="line-height: 18px; text-align: -webkit-left;"><span style="font-family: inherit;"><br />
</span></span><br />
<div style="text-align: left;"></div><iframe frameborder="no" height="166" scrolling="no" src="http://w.soundcloud.com/player/?url=http%3A%2F%2Fapi.soundcloud.com%2Ftracks%2F36062436%3Fsecret_token%3Ds-PC6Xo&show_artwork=true&secret_url=true" width="100%"></iframe><br />
<div style="margin-bottom: 0cm;">JUNAUNELMA</div><div style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="margin-bottom: 0cm;">nämä ovat raakoja hetkiä</div><div style="margin-bottom: 0cm;">tulisi edes joku viereeni hymyilemään</div><div style="margin-bottom: 0cm;">kysymään <i>mitä kuuluu</i></div><div style="margin-bottom: 0cm;">sanomaan <i>meillä taitaa olla sama matka</i></div><div style="margin-bottom: 0cm;">ottamaan vastaan miehisen charmini</div><div style="margin-bottom: 0cm;">tulisi edes joku minut kohtaamaan</div><div style="margin-bottom: 0cm;">minuun rakastumaan</div><div style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="margin-bottom: 0cm;">nämä ovat raakoja hetkiä</div><div style="margin-bottom: 0cm;">kahdessa tunnissa </div><div style="margin-bottom: 0cm;">ehtii täyttää koko junan unelmillaan</div><div style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="margin-bottom: 0cm;">tulisi edes joku viereeni </div><div style="margin-bottom: 0cm;">joku kaunis ja luotettava</div><div style="margin-bottom: 0cm;">hauska ja rehellinen,</div><div style="margin-bottom: 0cm;">jolle voisin raikulipojan tapaan</div><div style="margin-bottom: 0cm;">purkaa sydäntäni</div><div style="margin-bottom: 0cm;">ottaa kainalooni asumaan</div><div style="margin-bottom: 0cm;">ylä- ja alamäet kanssani kulkemaan</div><div style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="margin-bottom: 0cm;">nämä ovat raakoja hetkiä</div><div style="margin-bottom: 0cm;">kun viereen istuva</div><div style="margin-bottom: 0cm;">viinalle tuoksuva läskimummo</div><div style="margin-bottom: 0cm;">murskaa junaunelmani</div><div style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="margin-bottom: 0cm;">nämä ovat raakoja hetkiä</div><div style="margin-bottom: 0cm;">teen päätöksen</div><div style="margin-bottom: 0cm;">alan boikotoida joukkoliikennettä</div><div style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="margin-bottom: 0cm;">-Esko</div><div style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="margin-bottom: 0cm;"><br />
Sitten minä komppaan laululla! t.Ville</div></div><br />
<iframe width="100%" height="166" scrolling="no" frameborder="no" src="http://w.soundcloud.com/player/?url=http%3A%2F%2Fapi.soundcloud.com%2Ftracks%2F36456084&show_artwork=true"></iframe>Pohjanpeittohttp://www.blogger.com/profile/03281907015352182182noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6711040578584934712.post-39248403544699639402012-01-01T18:19:00.000+02:002012-01-10T21:55:46.418+02:00Uuden vuoden lupauksiaHyvää uutta vuotta ihmiset!<br />
On aika uudelle aiheelle blogissamme ja teemana ovat tällä kertaa aina tunteita herättävät uuden vuoden lupaukset.<br />
<br />
Nämä lupaukset ovat yleensä kovin nimellisiä, eivätkä ole kauaskantoisia. Lopetan tupakoinnin. En enää syö karkkia. Alan tervehtiä puolituttujakin. Alan urheilla säännöllisesti. Käyn katsomassa mummoa useammin. Pelastan maailman. Pelastan itseni. Eihän näissä edes voi onnistua. Välillä olisi ehkä syytä pohtia, mitä itseltään edes voi vaatia. Itse olen huomannut, ettei hirveään moneen asiaan taito riitä. Ville lienee saman huomannut itsestään.<br />
<br />
Miksi teemme lupauksia, joita emme edes oleta pitävämme? Ehkä lupaukset vain symboloivat meille uuden paremman ajan alkua. Ehkä lupauksissa on tärkeintä hymy suussa asennoituminen tulevaan. Itsensä pettäminen on alkuvaiheessa - kun onnistuminen on vielä edes jossain määrin mahdollista - varsin mukavaa.<br />
<br />
Itse vietin muuten äärimmäisen mukavan uuden vuoden juhlan. Opin senkin, että virolaiset toivottavat toisilleen hyvää vanhaa vuotta, eivätkä uutta vuotta! Mielenkiintoista. Ehkä meidän suomalaistenkin pitäisi vaihtaa näkökulmaa. Vanhan vuoden lupauksetkin olisi huomattavasti helpompi saada toteutetuksi.<br />
<br />
Mutta Ville, annetaan palaa. Vaikka lupauksia emme pitäisikään, niin blogin tavoitteeseen on päästävä. Kuukausi aikaa.<br />
<br />
-Esko<br />
<br />
MINÄ LUPAAN (3.1.2012)<br />
<br />
No niin hoidetaas tämä alta pois, kun lomakin alkaa loppua. Nyt minulla vähän oli hankalaa saada kiinni aiheesta, joka oli ehkä liiankin lähellä. Onneksi tuo "minaattori" auttoi alla olevalla kommentillaan eteenpäin ja niin päästiinkin lupausten rikkomiseen.<br />
<br />
Minulle on kehittynyt mielipide siihen, että valhekin on joskus hyvä, jos se on hyvä valhe ja vie kohti parempaa. Ajatellaanpa vaikka toivoa; sillä tavallahan sitä parempaa maailmaa tehdään, että toivotaan joskus mahdottomiakin asioita todeksi. Tai kyllä tuntuisi pahalta viedä saattoväeltä, joka on saattelemassa rakastaan viimeiselle matkalle toivo jälleen näkemisestä, vaikka sen tapahtuminen tuntuu rationaalisesti melko epätodelta. Omassa elämässäkin jäisi suurin osa niistä vähäisistäkin hyvistä teoista tekemättä, jos niihin ei uskoisi vallitsevasta todellisuudesta huolimatta ja/tai niitä ei olisi muille luvannut. Osa lupauksista jää silti. Minkäs sitä luonnolleen voi, mutta yrittää pitää.<br />
<br />
Kappaleesta...<br />
<br />
Tämä oli siis vähän tuskaisempi synnytys, mutta sainhan tehtyä. Ja koska olen löytänyt itsestäni sisäisen "konemusa-miehen" tein aluksi sellaisen konemusavedon, mutta se kuulosti aamulla niin pöljältä, että tein laulun uusiksi. Eskon kanssa kuitenkin sovittiin, ettei meitä estä mikään, niin laitanpas tuon hieman vinksahtaneen konemusaversionkin esille, kun kerran sen tein, että siitäs saatte.<br />
<br />
<object height="81" width="100%"> <param name="movie" value="https://player.soundcloud.com/player.swf?url=http%3A%2F%2Fapi.soundcloud.com%2Ftracks%2F32289250"></param><param name="allowscriptaccess" value="always"></param><embed allowscriptaccess="always" height="81" src="https://player.soundcloud.com/player.swf?url=http%3A%2F%2Fapi.soundcloud.com%2Ftracks%2F32289250" type="application/x-shockwave-flash" width="100%"></embed> </object> <a href="http://soundcloud.com/pohjanpeitto/min-lupaan">Minä lupaan</a> by <a href="http://soundcloud.com/pohjanpeitto">pohjanpeitto</a> <br />
<br />
<object height="81" width="100%"> <param name="movie" value="https://player.soundcloud.com/player.swf?url=http%3A%2F%2Fapi.soundcloud.com%2Ftracks%2F32289652"></param><param name="allowscriptaccess" value="always"></param><embed allowscriptaccess="always" height="81" src="https://player.soundcloud.com/player.swf?url=http%3A%2F%2Fapi.soundcloud.com%2Ftracks%2F32289652" type="application/x-shockwave-flash" width="100%"></embed> </object> <a href="http://soundcloud.com/pohjanpeitto/min-lupaan-kone">Minä lupaan (kone)</a> by <a href="http://soundcloud.com/pohjanpeitto">pohjanpeitto</a> <br />
<br />
<br />
- Ville<br />
<br />
UUDEN VUODEN PAINEET(10.1.2012)<br />
<br />
Senhän tietää, että viikon kun on mies kipeänä, niin pää pehmenee ja saattaa tehdä mitä vain. Sain viime yönä valvoessani vision, että minähän kuvaan ekalla purkkiin videon. Tässä melkoisen kamala tuotokseni.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><iframe allowfullscreen='allowfullscreen' webkitallowfullscreen='webkitallowfullscreen' mozallowfullscreen='mozallowfullscreen' width='320' height='266' src='https://www.blogger.com/video.g?token=AD6v5dz55Fw-xevTQ22a3iLxSXDQis2De7b1eOcLgoOBuLrtBWt8AV9Xla-LM-GjrhuSfECsOiOM1AOzU7uSDXJaPg' class='b-hbp-video b-uploaded' frameborder='0'></iframe></div><br />
-EskoPohjanpeittohttp://www.blogger.com/profile/03281907015352182182noreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-6711040578584934712.post-43176271518370494662011-12-22T15:42:00.000+02:002011-12-28T12:32:24.218+02:00Pitkät pyhät!Koska pitkät pyhät ovat edessä, niin olkoon se yllätyksellinen toinen aiheemme. Pitkiin, joskus "pakollisiinkin" vapaisiin ladataan melko ihmeellisiä ja stereotyyppisiäkin odotuksia. Entäs sitten kun arkeakaan ei oikein edes ole, niin mites sitten pitkät pyhät? Vai onko aina pitkät pyhät? Häh? Tämä aihe tulee Eskolle puun takaa, joten jäädään jännityksellä odottamaan tuotoksia.<br />
<br />
t. Ville<br />
<br />
ps. Ei mitään kuukautta aikaa tähän tehtävään, vaan pitkät pyhät vaan. <br />
<br />
KARKEAA ARKEA<br />
<br />
Tutkailin pitkiä pyhiä joulun kautta. Mitä jouluun kuuluu? Onko se onnellista vai epäonnellista? Jouluahan pidetään yleisesti rakkauden juhlana(, kun se yksi vauvakin sillon joskus syntyi), mutta joululla on myös kääntöpuolenaan yksinäisyys. Viettää joulu yksin. Kuulostaa aivan kamalalta.<br />
Sitten vielä tämä arki-pyhä-asetelma. Onko niillä eroa? <br />
<br />
Idea runolle tuli mieleeni eilen ollessani viettämässä Tapsan tansseja varsin ison köörin kanssa Mikkelissä. Paikalla oli vanhat sekä uudet tutut, ja minä nautin olostani. Välillä tuntui jopa, että rakastan jokaista eteeni tulevaa ihmistä joillain suurella maailman tasapainon energialla. Pitkä pyhäni sai hyvän lopetuksen.<br />
Mutta nyt siis runo:<br />
<br />
Karkeaa arkea<br />
<br />
<object height="81" width="100%"> <param name="movie" value="https://player.soundcloud.com/player.swf?url=http%3A%2F%2Fapi.soundcloud.com%2Ftracks%2F31725103"></param><param name="allowscriptaccess" value="always"></param><embed allowscriptaccess="always" height="81" src="https://player.soundcloud.com/player.swf?url=http%3A%2F%2Fapi.soundcloud.com%2Ftracks%2F31725103" type="application/x-shockwave-flash" width="100%"></embed> </object> <a href="http://soundcloud.com/pohjanpeitto/karkeaa-arkea">Karkeaa arkea</a> by <a href="http://soundcloud.com/pohjanpeitto">pohjanpeitto</a> <br />
<br />
aatto alkaa ahdistuksella<br />
ostoslistalla vielä jokainen lahja<br />
menen kaupungille suorittamaan lahjanmetsästystä,<br />
mutta anttila laittaa hanttiin<br />
kuusen alle jää tilaa ensi vuodenkin lahjoille<br />
<br />
kinkku jää niin raa'aksi,<br />
että joudun jauhamaan lihapalaa joulupäivään asti<br />
joulupukki niin humalassa,<br />
ettei selviä ulos ennen joulupäivän iltaa<br />
<br />
lyhyestä virsi kaunis<br />
ja pitkästä pyhä ruma<br />
nämä pyhät ovat karkeaa arkea<br />
onneksi vain kerran vuodessa kohtaan sietokykyni<br />
<br />
tapsan tansseissa<br />
löydän vihdoin arkisen humalan kautta elämän iloni<br />
ja alan rakastaa koko maailmaa<br />
tanssia minun pitäisi enemmän<br />
letkeällä lanteella muuttaa karkea arki<br />
yhdeksi pitkäksi pyhäksi<br />
<br />
-Esko<br />
<br />
Minun versio on tässä:<br />
<br />
<object height="81" width="100%"> <param name="movie" value="https://player.soundcloud.com/player.swf?url=http%3A%2F%2Fapi.soundcloud.com%2Ftracks%2F31729185"></param><param name="allowscriptaccess" value="always"></param><embed allowscriptaccess="always" height="81" src="https://player.soundcloud.com/player.swf?url=http%3A%2F%2Fapi.soundcloud.com%2Ftracks%2F31729185" type="application/x-shockwave-flash" width="100%"></embed> </object> <a href="http://soundcloud.com/pohjanpeitto/pitk-t-pyh-t">PITKÄT PYHÄT</a> by <a href="http://soundcloud.com/pohjanpeitto">pohjanpeitto</a> <br />
- VillePohjanpeittohttp://www.blogger.com/profile/03281907015352182182noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-6711040578584934712.post-2401047726517532822011-12-19T12:48:00.000+02:002011-12-20T09:51:44.039+02:00SankariainestaEnsimmäinen teemamme on "SANKARIAINESTA". Huomattuamme, ettemme selviä kunnialla millään elämänalalla, on mieleemme noussut kysymys sankaruuden sisällöstä. Mitä vaatimuksia on sankareilla? Onko tulosvastuuta? Täytyykö loppupeleissä pelastaa muut vai itsensä? Tarvitseeko pahalle pärjätä?<br />
<br />
-Esko ja Ville (ensimmäinen aiheemme on poikkeuksellisesti valittu yhdessä)<br />
<br />
<br />
BATMANIN HENKARI<br />
<br />
Seuraavassa on laulu, jossa Eskon sanat, minun muokkaamina. Laulun melodia "jutun" pohjaa löytyy jo 90-luvun lopun Pieksämäeltä, jossa itse vietin ehkä jonkunlaisia sankarivuosiani.<br />
<br />
<object height="81" width="100%"> <param name="movie" value="https://player.soundcloud.com/player.swf?url=http%3A%2F%2Fapi.soundcloud.com%2Ftracks%2F31076650"></param><param name="allowscriptaccess" value="always"></param><embed allowscriptaccess="always" height="81" src="https://player.soundcloud.com/player.swf?url=http%3A%2F%2Fapi.soundcloud.com%2Ftracks%2F31076650" type="application/x-shockwave-flash" width="100%"></embed> </object> <span><a href="http://soundcloud.com/pohjanpeitto/batmanin-henkari">Batmanin henkari</a> by <a href="http://soundcloud.com/pohjanpeitto">pohjanpeitto</a></span> <br />
t. Ville<br />
<br />
PIENENÄ OPITTUA<br />
<br />
Lähdin pohtimaan aihetta lapsen tasolta, sillä melkoisia sankareitahan ovat nuo päiviemme piristäjät. Kovasti suoritettuani mietintöjä, tulin siihen tulokseen, että sankarin hullunrohkeus ja peräänantamattomuus vaikeuksien edessä opitaan jo elämän alkuvaiheessa.<br />
<br />
<b>Pienenä opittua</b><br />
<br />
<object height="81" width="100%"> <param name="movie" value="https://player.soundcloud.com/player.swf?url=http%3A%2F%2Fapi.soundcloud.com%2Ftracks%2F31079582%3Fsecret_token%3Ds-0FcDh&secret_url=true"></param><param name="allowscriptaccess" value="always"></param><embed allowscriptaccess="always" height="81" src="https://player.soundcloud.com/player.swf?url=http%3A%2F%2Fapi.soundcloud.com%2Ftracks%2F31079582%3Fsecret_token%3Ds-0FcDh&secret_url=true" type="application/x-shockwave-flash" width="100%"></embed> </object> pienenä opittua by <a href="http://soundcloud.com/pohjanpeitto">pohjanpeitto</a> <br />
<br />
<div style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="margin-bottom: 0cm;">pieni lapsi seisoo uhmakkaana heikkalaatikon reunalla</div><div style="margin-bottom: 0cm;">hän koukistaa jalkansa</div><div style="margin-bottom: 0cm;">valmistautuu ponnistukseen</div><div style="margin-bottom: 0cm;">hän aikoo lentää vesilammikon yli</div><div style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="margin-bottom: 0cm;">minä katson ihaillen</div><div style="margin-bottom: 0cm;">ja ihmetellen</div><div style="margin-bottom: 0cm;">kuinka aikaisin meihin iskee halu</div><div style="margin-bottom: 0cm;">kaatua turvalleen ilman turvaa</div><div style="margin-bottom: 0cm;">laittaa kaikki likoon</div><div style="margin-bottom: 0cm;">olla silloin tällöin likomärkä elämän edessä</div><div style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="margin-bottom: 0cm;">autan itkevän lapsen ylös</div><div style="margin-bottom: 0cm;">enkä kehtaa sanoa,</div><div style="margin-bottom: 0cm;">että kyllä se tästä vielä pahenee</div><div style="margin-bottom: 0cm;">en vaikka lapsi itkee ilosta</div><div style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="margin-bottom: 0cm;">lapsi lähtee kotiinsa</div><div style="margin-bottom: 0cm;">minäkin yritän</div><div style="margin-bottom: 0cm;">kompastun kengän nauhoihini</div><div style="margin-bottom: 0cm;">kuravettä</div><div style="margin-bottom: 0cm;">nam</div><div style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="margin-bottom: 0cm;">-Esko</div>Pohjanpeittohttp://www.blogger.com/profile/03281907015352182182noreply@blogger.com0