KUNNIANHIMO

No niin. Kesä senkun mennä putkuttaa ja minä olen jo alkanut siirtämään katseitani takaisin työelämän alttarille. Kesäisenä blogiaiheena minä siis tarjoilen kunnianhimon ja ehkä myös sen puutteen. Mitä on kunnianhimo? Tarkottaakaako se pyrkimistä työelämässä mahdollisimman hyvään asemaan? Vaikko mahdollisimman mieluisaan asemaan? Pitääkö saada mahdollisimman paljon rahaa, vaikko rakentaa oma ammattitaito niin korkealle kuin vain omassa laji- ja yksilömittassaan pystyy? Pitääkö kunnianhimoa hoitaa ja ilmeneekö se hoitamattomana kateutena?  Näihin kysymyksiin Esko, sinä nuori oraakkeli anna sanasi :)
-Ville

EN MÄ TÄTÄ VARTEN (10.8.2012)

Kunnianhimo on tärkeää elämässä, jotta saamme saavutettua tavoitteitamme, mutta välillä se saa myös hupaisia ilmenemismuotoja.

Olen seurannut tämän vuoden Lontoon olympialaisia, sen huumaa ja mediahässäkkää suhteellisen aktiivisesti. Kunnian- ja voitonhimo ovat urheilussa luonnollisesti läsnä, kun taistellaan maailman parhaan kunkin lajin osaajan paikasta. Yhtä kuumaksi ja kuumemmaksi tunnelma tuntuu kuitenkin nousevan kehien ja ratojen ulkopuolella. Television ääressä osataan lajin kuin lajin kikat paremmin kuin kymmeniä vuosia harjoitelleet huippu-urheilijat. Jos Suomi ei saa mitalia, se koetaan suurena häpeänä ja kunnian menetyksenä. Aivan kuin se tekisi meistä jokaisesta hitusen verran huonomman ihmisen.

Näiden ajatusten jälkeen otin kynän käteen ja sain aikaiseksi runon En mä tätä varten, joka on omistettu kisastudioille.

-Esko

Minä olen ollut melko innoskas kaikilla muilla elämän alueilla blogiamme laiminlyöden. Mutta nyt iskin viimeisen hetken jälkeen lastenlaulumeiningillä siihen, että noloa on huomata omassa itsessäni ne kaikki raadollisimmat piirteet mitä muissa vihaa , ja kuinka ne ovat monesti juurikin ne toimimaan panevat voimat, joiden alle hyytyy sekin vähäinen hyvyys jota itsestä saattaisi löytyä (melko pitkä lause). t. ville ps. minusta kunnianhimo melko monesti pelkästään ryhdikkyyteen jalostettua kateutta.