JUNA

Junasta on tullut minulle hämmentävä, jopa sadun tuntuinen maailma. No ei ole tullut, mutta voisi olla tullut. Etenkin kun siellä matkustaminen on nykyään niin harvinaista herkkua. Viime kerralla junalla matkatessani yllätin itseni ajattelemasta, että mitä nuo muut vaunussa olijat minusta ajattelevat? Näytänkö maailmanmatkaajalta, bisnesmieheltä, peräkamarin pojalta, vaikko perheen isältä jolla on jo melkoiset vieroitusoireet perheestään pitkän työmatkan jäljiltä? Toivoin näyttäväni maailmanmatkaajalta.

On hauska ajatus, että vaikka vain kaksi tuntia pystyy antamaan itsestään sellaisen kuvan mitä itse haluaisi. Voi tosiaan kuvitella mitä muut vaunussa olevat itsestä ajattelevat ja ohjata omaa olemistaankin siihen suuntaan. Voi kuvitella myös kanssa matkailijoille tarinat, siitä keitä he ovat. Ehkä joku rohkea jopa uskaltaa tutustua ventovieraaseen. Minä en. Ja tämä kaikki on ohi muutamassa hetkessä. Ollaan taas omalla asemalla. Takaisin omana itsenään, omassa elämässään.

Siinä tämänkertainen aihe. Esko. Tee se mitä pitää.


terveisin Ville


JUNAUNELMA (9.2.2012)

Ville loi jälleen mainion teeman, johon itseni oli varsin helppo samaistua.
Junalla matkustaminen on tullut itselleni varsin tutuksi kulkiessani opiskelupaikkakuntien ja kotipaikkakunnan välejä. Matkustaminen junassa on varsin miellyttävää, sillä vaikka junat silloin tällöin myöhästelevätkin, on niissä viihtyisät tilat ja pehmeät penkit.
Pidän erityisesti ihmisten tarkkailusta junamatkoillani. On hauska kehittää tarinoita ihmisten taustalle. Toki välillä joutuu hämmästymään omia mielikuviaan ihmisistä ja heidän elämistään, mutta hauskaa viihdettä se on. On myös huvittavaa pohtia mitä ihmiset mahtavat minusta ajatella. Moni varmasti paheksuu tapaani ottaa kengät pois jalasta junassa - joskus saattaa haju olla sietämätöntä.
Ajatus siitä, että junassa voi kohdata kenet tahansa - jopa elämänsä tärkeimmän ihmisen - on kiehtova ja romanttinen. Olen monesti löytänyt itseni ihastelemassa junan käytävän toisella puolella istuvaa neiti-ihmistä, joka viehkeydellään ja turvallisuutta luovalla tuijotuksellaan saa tunteeni sekaisin. Tilanne on toki suomalaiselle sisulle ristiriitainen, sillä sisu ei saa miestä kysymään viehkeältä neidiltä mitään, ei yhtään mitään. Niinpä usein tuskastun näkemiini kaunokaisiin.
Toive uusista tuttavuuksista on minulle erittäin ristiriitainen, sillä vaikka haluaisinkin tutustua ja jutella uusien ihmisten kanssa, niin samalla tunnen suurta kauhua, jos joku ihminen istuu viereeni. Hittoako hänen täytyy juuri minun matkani tulla pilaamaan? Enkö minä saa matkustaa rauhassa? Ihmisiin tutustuminen tuntuu olevan suuren vaivan takana junissa. Zen Cafén kappaleessa Särkylääkkeet asia kuvataan oivasti: "Eikä joukkoliikenteessä meikä kestä jos käy joku viereeni."
Näistä ajatuksista kehkeytyi runoni Junaunelma. 

JUNAUNELMA

nämä ovat raakoja hetkiä

tulisi edes joku viereeni hymyilemään

kysymään mitä kuuluu

sanomaan meillä taitaa olla sama matka

ottamaan vastaan miehisen charmini

tulisi edes joku minut kohtaamaan

minuun rakastumaan

nämä ovat raakoja hetkiä

kahdessa tunnissa

ehtii täyttää koko junan unelmillaan

tulisi edes joku viereeni

joku kaunis ja luotettava

hauska ja rehellinen,

jolle voisin raikulipojan tapaan

purkaa sydäntäni

ottaa kainalooni asumaan

ylä- ja alamäet kanssani kulkemaan

nämä ovat raakoja hetkiä

kun viereen istuva

viinalle tuoksuva läskimummo

murskaa junaunelmani

nämä ovat raakoja hetkiä

teen päätöksen

alan boikotoida joukkoliikennettä

-Esko

Sitten minä komppaan laululla! t.Ville

Uuden vuoden lupauksia

Hyvää uutta vuotta ihmiset!
On aika uudelle aiheelle blogissamme ja teemana ovat tällä kertaa aina tunteita herättävät uuden vuoden lupaukset.

Nämä lupaukset ovat yleensä kovin nimellisiä, eivätkä ole kauaskantoisia. Lopetan tupakoinnin. En enää syö karkkia. Alan tervehtiä puolituttujakin. Alan urheilla säännöllisesti. Käyn katsomassa mummoa useammin. Pelastan maailman. Pelastan itseni. Eihän näissä edes voi onnistua. Välillä olisi ehkä syytä pohtia, mitä itseltään edes voi vaatia. Itse olen huomannut, ettei hirveään moneen asiaan taito riitä. Ville lienee saman huomannut itsestään.

Miksi teemme lupauksia, joita emme edes oleta pitävämme? Ehkä lupaukset vain symboloivat meille uuden paremman ajan alkua. Ehkä lupauksissa on tärkeintä hymy suussa asennoituminen tulevaan. Itsensä pettäminen on alkuvaiheessa - kun onnistuminen on vielä edes jossain määrin mahdollista - varsin mukavaa.

Itse vietin muuten äärimmäisen mukavan uuden vuoden juhlan. Opin senkin, että virolaiset toivottavat toisilleen hyvää vanhaa vuotta, eivätkä uutta vuotta! Mielenkiintoista. Ehkä meidän suomalaistenkin pitäisi vaihtaa näkökulmaa. Vanhan vuoden lupauksetkin olisi huomattavasti helpompi saada toteutetuksi.

Mutta Ville, annetaan palaa. Vaikka lupauksia emme pitäisikään, niin blogin tavoitteeseen on päästävä. Kuukausi aikaa.

-Esko

MINÄ LUPAAN (3.1.2012)

No niin hoidetaas tämä alta pois, kun lomakin alkaa loppua. Nyt minulla vähän oli hankalaa saada kiinni aiheesta, joka oli ehkä liiankin lähellä. Onneksi tuo "minaattori" auttoi alla olevalla kommentillaan eteenpäin ja niin päästiinkin lupausten rikkomiseen.

Minulle on kehittynyt mielipide siihen, että valhekin on joskus hyvä, jos se on hyvä valhe ja vie kohti parempaa. Ajatellaanpa vaikka toivoa; sillä tavallahan sitä parempaa maailmaa tehdään, että toivotaan joskus mahdottomiakin asioita todeksi. Tai kyllä tuntuisi pahalta viedä saattoväeltä, joka on saattelemassa rakastaan viimeiselle matkalle toivo jälleen näkemisestä, vaikka sen tapahtuminen tuntuu rationaalisesti melko epätodelta. Omassa elämässäkin jäisi suurin osa niistä vähäisistäkin hyvistä teoista tekemättä, jos niihin ei uskoisi vallitsevasta todellisuudesta huolimatta ja/tai niitä ei olisi muille luvannut. Osa lupauksista jää silti. Minkäs sitä luonnolleen voi, mutta yrittää pitää.

Kappaleesta...

Tämä oli siis vähän tuskaisempi synnytys, mutta sainhan tehtyä. Ja koska olen löytänyt itsestäni sisäisen "konemusa-miehen" tein aluksi sellaisen konemusavedon, mutta se kuulosti aamulla niin pöljältä, että tein laulun uusiksi. Eskon kanssa kuitenkin sovittiin, ettei meitä estä mikään, niin laitanpas tuon hieman vinksahtaneen konemusaversionkin esille, kun kerran sen tein, että siitäs saatte.

Minä lupaan by pohjanpeitto

Minä lupaan (kone) by pohjanpeitto


- Ville

UUDEN VUODEN PAINEET(10.1.2012)

Senhän tietää, että viikon kun on mies kipeänä, niin pää pehmenee ja saattaa tehdä mitä vain. Sain viime yönä valvoessani vision, että minähän kuvaan ekalla purkkiin videon. Tässä melkoisen kamala tuotokseni.

-Esko