Pitkät pyhät!

Koska pitkät pyhät ovat edessä, niin olkoon se yllätyksellinen toinen aiheemme. Pitkiin, joskus "pakollisiinkin" vapaisiin ladataan melko ihmeellisiä ja stereotyyppisiäkin odotuksia. Entäs sitten kun arkeakaan ei oikein edes ole, niin mites sitten pitkät pyhät? Vai onko aina pitkät pyhät? Häh? Tämä aihe tulee Eskolle puun takaa, joten jäädään jännityksellä odottamaan tuotoksia.

t. Ville

ps. Ei mitään kuukautta aikaa tähän tehtävään, vaan pitkät pyhät vaan.

KARKEAA ARKEA

Tutkailin pitkiä pyhiä joulun kautta. Mitä jouluun kuuluu? Onko se onnellista vai epäonnellista? Jouluahan pidetään yleisesti rakkauden juhlana(, kun se yksi vauvakin sillon joskus syntyi), mutta joululla on myös kääntöpuolenaan yksinäisyys. Viettää joulu yksin. Kuulostaa aivan kamalalta.
Sitten vielä tämä arki-pyhä-asetelma. Onko niillä eroa?

Idea runolle tuli mieleeni eilen ollessani viettämässä Tapsan tansseja varsin ison köörin kanssa Mikkelissä. Paikalla oli vanhat sekä uudet tutut, ja minä nautin olostani. Välillä tuntui jopa, että rakastan jokaista eteeni tulevaa ihmistä joillain suurella maailman tasapainon energialla. Pitkä pyhäni sai hyvän lopetuksen.
Mutta nyt siis runo:

Karkeaa arkea

Karkeaa arkea by pohjanpeitto

aatto alkaa ahdistuksella
ostoslistalla vielä jokainen lahja
menen kaupungille suorittamaan lahjanmetsästystä,
mutta anttila laittaa hanttiin
kuusen alle jää tilaa ensi vuodenkin lahjoille

kinkku jää niin raa'aksi,
että joudun jauhamaan lihapalaa joulupäivään asti
joulupukki niin humalassa,
ettei selviä ulos ennen joulupäivän iltaa

lyhyestä virsi kaunis
ja pitkästä pyhä ruma
nämä pyhät ovat karkeaa arkea
onneksi vain kerran vuodessa kohtaan sietokykyni

tapsan tansseissa
löydän vihdoin arkisen humalan kautta elämän iloni
ja alan rakastaa koko maailmaa
tanssia minun pitäisi enemmän
letkeällä lanteella muuttaa karkea arki
yhdeksi pitkäksi pyhäksi

-Esko

Minun versio on tässä:

PITKÄT PYHÄT by pohjanpeitto
- Ville

Sankariainesta

Ensimmäinen teemamme on "SANKARIAINESTA". Huomattuamme, ettemme selviä kunnialla millään elämänalalla, on mieleemme noussut kysymys sankaruuden sisällöstä. Mitä vaatimuksia on sankareilla? Onko tulosvastuuta? Täytyykö loppupeleissä pelastaa muut vai itsensä? Tarvitseeko pahalle pärjätä?

-Esko ja Ville (ensimmäinen aiheemme on poikkeuksellisesti valittu yhdessä)


BATMANIN HENKARI

Seuraavassa on laulu, jossa Eskon sanat, minun muokkaamina. Laulun melodia "jutun" pohjaa löytyy jo 90-luvun lopun Pieksämäeltä, jossa itse vietin ehkä jonkunlaisia sankarivuosiani.

Batmanin henkari by pohjanpeitto
t. Ville

PIENENÄ OPITTUA

Lähdin pohtimaan aihetta lapsen tasolta, sillä melkoisia sankareitahan ovat nuo päiviemme piristäjät. Kovasti suoritettuani mietintöjä, tulin siihen tulokseen, että sankarin hullunrohkeus ja peräänantamattomuus vaikeuksien edessä opitaan jo elämän alkuvaiheessa.

Pienenä opittua

pienenä opittua by pohjanpeitto

pieni lapsi seisoo uhmakkaana heikkalaatikon reunalla

hän koukistaa jalkansa

valmistautuu ponnistukseen

hän aikoo lentää vesilammikon yli

minä katson ihaillen

ja ihmetellen

kuinka aikaisin meihin iskee halu

kaatua turvalleen ilman turvaa

laittaa kaikki likoon

olla silloin tällöin likomärkä elämän edessä

autan itkevän lapsen ylös

enkä kehtaa sanoa,

että kyllä se tästä vielä pahenee

en vaikka lapsi itkee ilosta

lapsi lähtee kotiinsa

minäkin yritän

kompastun kengän nauhoihini

kuravettä

nam

-Esko